Tarinamme

Päivi Heikkinen ja kepo Heikki


Olen aina ollut eläinrakas. Lapsena en saanut omaa koiraa enkä liioin hevosta isosiskoni allergian vuoksi, mutta ulkoilutin aktiivisesti lähiöni koiria ja "asuin" tallilla.

Oman ensimmäisen koirani hankin vasta, kun asetuin takaisin Suomeen ulkomailla asuttujen vuosien jälkeen. Monirotuinen Jokna tuli minulle piikkikoirana ja viimeinen sijoituspaikka minun luona olikin. Saatiin yhdessä lähes yhdeksän vuotta taivaltaa 💖 Ymmärrän siis tavallaan ihmisten halua hankkia rescue koiria -pelastaa sen yksilön, mutta voi kunpa useampi ottaisi selville, että niitä pelastettavia on ihan kotimaassakin! 

Minusta tuli "vahingossa" collieihminen. Sarrit tuli meille koeajalle. Ehtona oli, että Jokna hyväksyy pennun, mikäli ei, palautan pennun viikon päästä. Joknasta ja Sarritista tuli hyvin pian läheiset ja vanha muori opetti pennulle mm. miten niitä nappuloita saadaan panemalla pylly maahan (läpsäytti tassulla selkään). Ikävä kyllä parivaljakko sai elää yhdessä vain viisi kuukautta, kun syöpä vei Joknan. Sarritista tuli iso tyttö "yhdessä yössä".

Koirista ja koirien kanssa harrastamisesta on tullut elämäntapa. Meillä koirat kulkee mukana joka paikassa. Koirat tuovat elämään paljon iloa ja aktiivisuutta. En voisi kuvitella eläväni ilman koiria! Suoritin kesällä 2020 kehäsihteerikoulutuksenkin, joten jatkossa tulee osallistuttua näyttelyihin myös toimihenkilönä eikä aina vain näytteilleasettajana 😎 Eikä tämä kaikki koiraharrastaminen onnistuisi ilman kepo Heikkiä! Iso kiitos kuuluu hänelle monesta! Mm. ulkomaan näyttelyreissut vain toisen koiran kanssa olisivat mahdottomuus ilman Heikkiä. Vielä kun hänet saisi näyttelyhihnan päähän esittämään koiria -suostuttelu jatkuu... 😉  

Mitä koirien kasvattamiseen tulee, haluan kasvattaa vastuullisesti rodunomaisia, hyväluonteisia ja terveitä pk collieta. En tule kasvattamaan turkkia, liioiteltu ei ole enää rodunomainen. Tulen käyttämään jalostustyössä vain terveitä, tutkittuja ja hyväluonteisia koiria. En tule käyttämään liian nuoria koiria jalostukseen, jotta koirat saavat kasvaa rauhassa. Enkä myöskään tule käyttämään samaa narttua usein, saatika tiheästi. Tästä esimerkkinä on jo Sarrit, jonka ensimmäisten jälkeläisten olen halunnut kasvavan, jotta näen mitä periyttää, ennen kuin aloin edes suunnittelemaan Sarritin uudelleen astuttamista. Ja Gidjan koin olevan viime kesänä (2020) vielä liian kakara emäksi, missä taisin olla ihan oikeassa, sillä se on aikuistunut silmissä tämän syksyn aikana! 

Jalostusvalintani sisältävät vain sellaisia yhdistelmiä, joista olisin jokaisesta valmis itse pennun ottamaan. Jalostusvalinnoillani en myöskään halua vain lisätä koiramäärää, vaan parantaa rodun materiaalia. Olen innostunut jalostuksesta: se on mielenkiintoista ja haastavaa! 

Olen pyrkinyt opiskelemaan ja lisäämään tietämystäni koko ajan itsenäisesti ja kurssien kautta. Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen ja käynyt kasvattajan peruskurssin sekä jatkokurssin (11/2020). Olen Suomen Kennelliiton ja Suomen Collieyhdistyksen sekä Suomen koirankasvattajien kannattajajäsen.